 |
| Katamaraanilla Karibialla |
Saint Lucian saari on hyvin varjeltu salaisuus. Emme löytäneet Suomesta emmekä Ranskasta ainoatakaan saaresta kirjoitettua matkaopasta tai karttaa. Kaikki tieto oli poimittava netistä matkasuunnitelmia tehdessämme ja majoituksia varatessamme. Mutta saarelle oli päästävä, niin upealta se vaikutti.
 |
| Dominican vehreyttä |
Ja päästiinhän me. Pieniin Antilleihin kuuluvien saarten välillä liikennöi katamaraani l’Express des îles. Matka Guadeloupilta Saint Lucialle kestää seitsemän tuntia. Tyynellä säällä matka on miellyttävä pituudestaan huolimatta. Nähtävää riittää, koska katamaraani kulkee upeiden vuoristosaarten Dominican ja Martiniquen rantaviivaa seuraillen ja poikkeaa myös kyseisille saarille. Alus oli hieno ja upouusi, vasta pari viikkoa sitten käyttöön otettu.
 |
| Martinique |
Hämmennys oli melkoinen kun lähestyimme Saint Lucian pääkaupungin Castriesin satamaa. Pieneen satama-altaaseen oli parkkeerannut kolme jättikokoista risteilijää. Myöhemmin selvisi, että Castries on yksi Karibian risteilyjen suosituimmista pysähdyspaikoista. Ja selvisi myös se, että suurin osa saarella vierailevista turisteista on nimenomaan näitä risteilyturisteja, jotka pysähtyvät hetkeksi ja jatkavat seuraavana päivänä matkaa.
 |
| Ruuhka-aika Castriesin satamassa |
Saari ei siis olekaan niin hyvin varjeltu salaisuus. Ainakaan näille amerikkalaisille risteilyturisteille ja saarella majoittuville briteille. Saint Lucia on itse asiassa Brittiläiseen Kansainyhteisöön kuuluva itsenäinen saarivaltio, joten briteillä on vuosisatoja kestänyt, eikä aina niin kovin pyyteetön suhde saareen. Tosin saari voisi yhtä hyvin olla ranskalaisten lomasaari, sillä Ranska ja Englanti ovat vuosisatojen ajan kisanneet saaren herruudesta ja saari on kuulunut vuoroin Ranskalle, vuoroin Englannille.
 |
| Choc Bayn maisemissa |
Saarella puhutaankin molempia kieliä vaikka virallinen kieli on englanti. Saarella puhuttava ranska on paikallisella korostuksella puhuttua patois-ranskaa, josta nyt ei aina ihan kaikkea ymmärrä J. Ranskalaisten ajasta saarella muistuttavat erikoiset paikannimet kuten Malgretoute (’Kaikesta Huolimatta’), Patience (’Kärsivällisyys’), La Retraite (’Eläke’), l’Ivrogne (’Juoppo’), Cochon (’Sika’), Massacre (’Verilöyly’), Pays Perdu (’Kadotettu Maa’), Espérance (’Toivo’).
 |
| Kukapa nyt täältä pois tahtoisi... |
Alkupäivät saarella ovat tarjonneet oivan mahdollisuuden tutustua brittiläisten resort-lomailuun Choc Bayn alueella Castriesin pohjoispuolella. Hieman on kieltämättä jossain vaiheessa tullut mieleen se Suomessakin pyörinyt tv-sarja samaisen kansakunnan lomanvietosta Marbellassa… punakoita pönäköitä brittejä siemaamassa drinksua rennosti uimahoususillaan baarissa pukukoodista piittaamatta, lomasta äänekkäästi nauttien. 
All inclusive takaa katkeamattoman juoma- ja ruokatarjoilun kunnes baarimikko ryhtyy häijyksi ja rajoittaa juomiset hedelmäcocktaileihin. Nämä resorttibritit löytävät kaiken tarvitsemansa ylelliseltä hotellialueelta eivätkä he ole motivoituneita kurkistamaan paikallisten arkeen. Ainakaan heitä ei ole näkynyt paikallisbusseissa ja kylissä, joissa olemme liikkuneet. Ja tottahan se on, että valtavasti on aktiviteetteja tarjolla ilman että tarvitsee vaivautua hotellialuetta pidemmälle: purjehdusta, melontaa, sukellusta, vesihiihtoa, tennistä, kuntosali, kokkikurssia, pilatesta, venyttelyä, vesijumppaa, karibialaista tanssia… aika ei takuulla tule pitkäksi.
 |
| Paikallisbussi |
Koska kirjallista materiaalia saaresta on ollut vaikea löytää (jopa täältä paikan päältä) ja ainoa saaren karttakin löytyi sattumalta jalkakäytävältä, saareen tutustuminen on käynnistynyt hissukseen. Liikkuminen hoituu paikallisbusseilla, joita kulkee kiitettävän tiheään saaren länsirannalla, jossa suurin osa asutuksesta ja palveluista on. Saaren itäpuoli Atlantin rannalla on ainakin kartan mukaan harvempaan asutettua seutua. Keskiosat taas ovat vuoristoista sademetsää, joten siellä ei välttämättä kovin helposti pääse liikkumaan.
 |
| Castriesin koululaisia |
Välimatkat saarella eivät ole pitkiä, sillä saari on vain n. 40 km pitkä ja 20 km leveä. Asukkaita on 170 000, joista kolmasosa asuu pääkaupungissa.
Pääkaupungissa onkin tullut käytyä useampaan kertaan, sillä se on tosi värikäs ja eloisa paikka. Marie-Galantin leppoisan tunnelman jälkeen Castries tarjoaa karibialaista sykettä ja säpinää. Täällä näkee ja kuulee reggae-kulttuurin, rastamiehiä Bob Marley-paidoissaan ja ohi ajavien autojen stereoista pauhaavan letkeän musiikin.
Lapsia ja nuoria on paljon ja kouluja tiheässä. He näkyvät ja kuuluvat katukuvassa, koska täällä on käytössä koulupuvut ja koulut ovat sillä tavalla avoimia rakennuksia, että luokkahuoneissa ei ole ikkunalaseja ja kaikki koulun melu kuuluu suoraan kadulle. Täällä on oppivelvollisuus kaikille 5-15-vuotiaille. Kaduilla on myös paljon kaupustelijoita, jotka myyvät koruja, paikallisia käsitöitä, hedelmiä ja juomia. Ja sitten on niitä seinustoilla notkujia, nuoria miehiä enimmäkseen.
Seuraavaksi matka jatkuu saaren eteläosiin. Elokuvistakin tuttu Marigot Bay odottaa…
 |
| Oikeusministeriön söpö rakennus |
 |
| Ei niin söpöä kouluarkkitehtuuria |
 |
| Castriesin värikäs katedraali |
 |
| Auringonlasku Choc Bay |
