 |
| 'Kuin silloin... |
Matka Marie-Galanten saarelle on paluu menneeseen, ’vanhoihin hyviin aikoihin’. Maaseudulle ja perusasioiden äärelle, pois liikenneruuhkista ja ihmisvilinästä. Paikkaan, jossa bussikuski kuskaa pienellä kymmenpaikkaisella bussillaan vanhan tädin pellon laidassa olevan kotitalonsa portille, jossa papparaiset viettävät iltapäivää palmujen varjossa korttia lätkien, jossa paikallislehden uutiskynnyksen ylittää pojankoltiaisen vanhempia ihmisiä loukanneet mielipiteet, jossa tapahtumien kirjo rajoittuu lautan saapumiseen ja lähtöön saarelta.
 |
| ...ennen' |
Saari on kooltaan pieni ja muodoltaan kuin pikkuleipä. Sen kiertää autolla hyvinkin puolessa päivässä pysähdyksiä tehden. Tämäkin saari on sokerisaari. Ja rommisaari. Aikoinaan täällä oli yli sata tuulimyllyä tuottamassa energiaa sokerin jatkojalostukseen, ja vieläkin niitä on jäljellä kymmeniä, tosin suurin osa siivettöminä. Modernit tislaamot ovat korvanneet perinteiset romminvalmistustavat. Maisema on maaseutua parhaimmillaan ja elämänmeno verkkaisen oloista.
 |
| Tonnista sokeriruokoa tislaantuu 120 pulloa rommia |
Saari on kuuluisa myös merikilpikonnistaan. Ne tulevat yöaikaan saaren rantahiekkaan munimaan ja pulahtavat sitten takaisin veteen. Hautomisen hoitaa hiekka. Ja jos hiekka on riittävän kuumaa (yli +29 asteista), saadaan tyttökilpikonnia, muussa tapauksessa munista kuoriutuu poikia. Rannalla kulkijoille on varoituskylttejä ja kieltoja kulkea rannoilla yöaikaan taskulamppujen kanssa, ettei kilpikonnien muniminen häiriinny. Yritimme siis illalla nähdä vilauksen kilpikonnista tähtien valossa, mutta ehkä nyt ei ole oikea vuodenaika kun mitään ei näkynyt.
 |
| Konnia näkyi vain kuvissa |
Varoituksia liittyen saaren luontoon on muitakin: rannoilla varoitellaan mm. puista putoilevista kookospähkinöistä ja myrkkypuista, joiden alle ei saa mennä etenkään sateella. Puun runko ja lehdet saattavat myrkkynsä takia olla ihmisille kuolemaksi.
 |
| 'Varokaa putoilevia kookospähkinöitä' |
Osa puista uimarannoilla on merkitty runkoon maalatuilla punaisilla viivoilla, mutta ei suinkaan kaikkia eikä varsinkaan ranta-alueiden ulkopuolella.
Ja ne rannat! Juuri sellaisia postikorttirantoja kuin matkailuesitteissä näkee – ja täällä niistä pääsevät ihailemaan lähinnä paikalliset, kun turismia saarella ei juuri ole.
 |
| Paikallinen katiska |
