Liquid Sunshine

Saari on poikkeuksellisen rehevä. Se on Karibian saariston vuoristoisin ja myös runsassateisin. Saarelle saapuessamme saimme heti vesiryöpyn niskaamme. ’It’s liquid sunshine’, valisti taksikuskimme. Ja tätä nestemäistä auringonpaistetta on saanut ihailla useampaankin otteeseen kuluneiden viikkojen aikana, sillä sadetta on riittänyt ja usein se näyttää putoavan suoraan siniseltä taivaalta auringon paistaessa kirkkaasti. Todellinen sateenkaarisaari!

Vain lumi puuttuu...

Täällä Suomea ei tunneta maana, jossa on maailman parhaat jääkiekkopelaajat, melkein parhaat Pisa-tulokset ja Nokia. Paikallisille Suomi on maa, josta joulupukki tulee! Ja joulupukki todellakin tulee tänne asti sitten reilun kuukauden kuluttua. Joulukoristelut ja - valmistelut on jo aloitettu!

Suomikuvaa maailmalla

Mutta päihittikö Ruotsi jälleen Suomen: Karibialla(kin) Abba soi baareissa ja kylpylöiden ylellisin hoito on ’Swedish massage’. Ihan pakko oli käydä selvittämässä, mikä kumma on ruotsalainen hieronta karibialaisittain. Totta puhuen hieman petyin, kun kuulin että kyseessä on ihan tavallinen kokovartalohieronta.

Veikkaisin, että keskivertosaintlucialainen ei kyllä osaisi sijoittaa Suomea ja Ruotsia maailman kartalle, jos heiltä sitä pyydettäisiin.



Täällä ei siis pelata jääkiekkoa, vaan kansallispeli on domino! Sitä pelataan kahviloissa ja katujen varsilla. Pelivälineet ovat ne lapsuuden peleistä tututut mustapilkkuiset nappulat, mutta pelityyli on hieman toinen. Ensinnäkin peli on hyvin äänekäs. Nappulat nimittäin pitää lyödä pelipöytään voimalla paiskaten, joten pelin äänet kantautuvat kauas. Omia nappuloita ei myöskään salata vastapuolen pelaajalta, kuten me muistaakseni lapsina tehtiin. Ja pistelaskussakin on omat hienoutensa, joista en ihan ole päässyt perille pelejä seuratessani.

Anse La Raye-kylän leipomo

Saint Lucian asukkaat ovat mainosten mukaan saaren ykkösvaltti. Ystävällisiä ja auttavaisia he ovatkin, ja aktiivisia ottamaan kontaktia varsinkin pienemmissä kylissä ja syrjäisemmillä seuduilla, joilla turisteja ei juuri liiku. Palveluammateissa toimivat ovat hyvin sisäistäneet tehtävänsä ja huolehtivat hienosti saarella vierailevien hyvinvoinnista. He eivät tosin välttämättä tee sitä jenkkihymy huulillaan, sillä paikallisten perusilme on melko vakava. Eikä paikallisen väestön suhtautuminen meihin turisteihin välttämättä aina ole positiivisen ilahtunut, vaan usein on törmännyt myös varauksellisuuteen ja pidättyväisyyteen.

Rastameininkiä merellä

Saint Lucialla on myös ’vihaisia nuoria miehiä’, jotka eivät ole aina edes kovin nuoria.  Kysymys on asenteesta, joka huokuu kaikenikäisten miesten olemuksesta ja habituksesta. Se viestii ylpeydestä (omiin juuriin?), kapinasta (systeemiä / kapitalismia kohtaan?), tinkimättömyydestä. T-paidoissa on kantaa ottavia tekstejä, veneiden kylkiin on maalattu todennäköisesti rastakulttuurista kumpuavia fraaseja ja lausahduksia. Keltainen, punainen ja vihreä näkyvät pukeutumisessa ja yleinen tukkatyyli on rastaletit, ihan vanhoillakin miehillä.

Kiertävä hedelmäkauppias

Kun paikalliselta nuorelta, ei niin vihaiselta mieheltä, hieman kyselimme elämästä saarella, hän mainitsi yhdeksi ongelmaksi korkean työttömyyden. Ja varsinkin nuorisotyöttömyyden. (Tuntuu olevan tuttu ongelma vähän joka puolella.) Turismi ei kaikkia elätä, ja kokemani perusteella uskoisin, että kaikki eivät missään tapauksessa turistien parissa haluakaan työskennellä. Ja sitä paitsi turismi on hyvin sesonkiluontoista.

'Kohti parempia aikoja...'

Haastattelemallamme mieshenkilöllä oli ratkaisuehdotuskin tilanteen parantamiseksi: koska saarella on loistavat olosuhteet banaanien ja muiden trooppisten hedelmien kasvulle, maataloutta pitäisi modernisoida ja saada siitä houkutteleva vaihtoehto myös nuorisolle. Täällä pidetään parlamenttivaalit viikon kuluttua ja vaikuttaisi siltä, että ihmiset ovat aika aktiivisia saarensa asioissa ja haluavat antaa äänensä kuulua ja ehkä saada parannusta myös  nuorison työllisyystilanteeseen. Varsinkin kun saarella on tasan kaksi puoluetta ja molemmat työväenpuolueita (Labour ja United Workers’ Party). Saaren parlamenttiin valitaan vaaleissa 17 edustajaa.

Katumusiikkia kaiken ikäisille

Kaiken kaikkiaan Saint Lucian saari on hurmannut. Tämä vaikuttaa energiseltä ja elämänmyönteiseltä paikalta. Vaikka kaikki on hyvin pienimuotoista, niin kuitenkin toimivaa. Ihmiset ovat kaikesta päätellen ylpeitä saarestaan ja viihtyvät hyvin. Väkiluku ei ole pienenemässä vaan saarelle myös muuttaa paljon väkeä.

Huilutrion hieno esitys

Saaren pienet kalastajakylät ja niiden yhteisöllisyys avautuu jopa tällaiselle satunnaiselle ohikulkijalle.  Esimerkiksi kouluihin pääsee seuraamaan opetusta, kunhan vaan käy ilmoittautumassa rehtorille (ja on asiallisesti pukeutunut J). Ja helppoa seuraaminen onkin, koska tunteja pidetään piha-alueella.

Tervetuloa, mutta pidäthän paidan päällä :)

Opettajien lisäksi oppilaiden parissa on joukko muita aikuisia ja pihan reunoilla opetusta seuraamassa on lasten vanhempia ja muita kyläläisiä. Lapset laulavat, soittavat, laskevat laskuja liitutauluille ilman että heitä vähääkään häiritsee ympärillä pyörivä yleisö.

Saarella myös aistii hyvin karibialaisen elämäntavan. Se kuuluu ja näkyy. Minne tahansa menee, yleensä calypso / reggae- musiikki soi äänekkäänä. Täällä ihmiset laulavat mielellään ja puhuvat paljon J. He viettävät aikaa ryhmissä ja silminnähden nauttivat rennosta yhdessä olosta.

 Värejä käytetään rohkeasti pukeutumisessa, rakennusten seinissä, kirkkojen ja muiden julkisten tilojen koristelussa. Asioita ei aina tehdä 100% tehokkuudella, mutta ne todennäköisesti tulevat kuitenkin hoidetuksi. Hyvää tahtoa ja yhteisvastuullisuutta saarelaisten välisissä suhteissa ei voi olla huomaamatta. Todennäköisesti tämän kokoisella saarella kaikki ovatkin jotain kautta sukulaisia, tuttuja ja tutun tuttuja keskenään.

Tämän saaren lämmön ja valon haluaisin säilyttää palatessani Suomen talveen.