Löytyi jälleen yksi keidas matkan varrella, sananmukaisesti. Oasis on kotimme Marigot Bay- lahden rannalla kukkulan rinteellä vehreyden keskellä. Matka majapaikkaamme on sopivan vaivalloinen: bussipysäkiltä kahden kilometrin patikka rantaan, veneellä lahden yli ja vastarannalla kipuaminen rinteelle. Teitä ei tällä puolella lahtea ole.
Mutta vaiva palkitaan ruhtinaallisesti. Täällä rinteellä rauha on taattu (paitsi lauantaiyönä kun paikalliset juhlivat vastarannan ravintolassa pikkutunneille saakka J) ja maisemat edessä avautuvalle merenlahdelle huikaisevat. Muuta ajanvietettä ei päivään juuri tarvita kuin istuskella parvekkeella ja katsella lahdella lipuvia veneitä.
Televisiota tai radiota ei ekotalossamme viihdykkeeksi edes ole. Muutenkin talo on rakennettu energiaa säästäväksi ja kestävän kehityksen periaatteilla: se kerää käyttöveden sadevedestä ja lämmittää sen aurinkoenergialla. Ilmastointia ei tarvita, kun talo on rakennettu luonnostaan ilmavaksi joka suuntaan avautuvilla ikkunoilla, joissa lasien sijaan on hyttysverkot ja tarvittaessa suljettavat kaihtimet. Rinteellä puhaltava kevyt, trooppinen alizee-tuuli viimeistelee jäähdytyksen.
Ja meren rannalla kun ollaan, merestä on otettu ilo irti. Kanoottiretkiin ja snorklaamiseen lahti on sopivan tyyni, kaloja ja muita meren eläviä riittää ihailtavaksi. Yksi päivä vietettiin purjehtien saaren eteläosiin 40-jalkaisella purjeveneellä. Kipparina oli Jean ja kokkina hänen vaimonsa. Meitä matkalaisia oli kyydissä 8 hengen porukka. Meri oli miellyttävän tyyni, joten matkanteko purjeilla sujui verkalleen, mutta mihinpä meillä kiire.
Määränpää oli Soufrièrin kylä saaren eteläosassa. Kylä on pieni idyllinen puutaloyhdyskunta, joka on kovia kokenut vuosisatojen saatossa. Se on useaan kertaan tuhoutunut luonnonmullistukissa ja v. 1955 kylä paloi lähes täysin. Aikoinaan se oli saaren pääkaupunki, kunnes saari siirtyi briteille 1800-luvun alussa ja Castriesista tuli pääkaupunki. Ennen toimeentulon kyläläisille toi banaaniviljelykset, nykyisin me turistit, jotka haluamme nähdä seudun upean luonnon.
Kylän eteläpuolella kohoaa kaksi sokeritoppavuorta, Pitons, jotka ovat yksi UNESCO:n maailmanperintökohteista ja vaikuttava näky.
Kylän sijaitsee itse asiassa tulivuoren kalderassa, josta on vain lyhyt matka tulivuoren kraateriin kylän kupeessa. Paikka on tiettävästi ainoa drive-in-tulivuori Karibian seudulla, jossa voi ajaa autolla suoraan kraateriin.
Viimeksi tulivuori on purkautunut parisen sataa vuotta sitten eikä seuraavasta purkauksesta ole pelkoa niin kauan kuin tulivuoren sisältää purkautuu pahanhajuisia rikkihöyryjä, jotka kertovat tulivuoren ympäristössä asuville ihmisille ettei vaaraa ole. Mädän kananmunan haju leijui vahvana ilmassa, joten olimme turvassa J.
Maan alta pulppuava rikkipitoinen vesi on kuulemma hyväksi terveydelle. Näin ainakin uskoi se porukka, joka seisoskeli mutaisessa purossa hieman hämillään odottamassa mineraalipitoisen veden hyvää tekevää vaikutusta.
