 |
| Basilique San Nicolao |
Reittimme varrella majoittuminen tapahtuu gîte d’étape-majataloissa, joissa saa petipaikan ja halutessaan iltapalaa ja aamiaisen. Ja haluaahan sitä, kun mistään muualta ei ruokaa ole näillä seuduilla mahdollista saada ja Bastiasta hankitut muonavarastotkin hupenevat nopeammin kuin arvaisikaan.
 |
| Gîte d'étape, majapaikkamme Pentissä |
Toinen patikkapäivä kuljettiin pää pilvissä, kirjaimellisesti. Ja varovasti askeltaen, sillä polut olivat edellisen yön rankkasateiden jälkeen mutaiset ja kivet liukkaat. Polku nousi Pentin kylästä upeiden kastanjametsiköiden kautta vuorenharjanteen yli ja laskeutui harjanteen toisella puolella Alesanin laaksoon. Kuljimme noin kilometrin korkeudessa ja pilvet roikkuivat juuri samalla korkeudella, joten laaksoihin avautuvat upeat maisemat jäivät tämän päivän osalta paljolti näkemättä L. Ja kunnon saderyöpynkin saimme niskaamme ennen kuin ennätimme Castagneton kylään, jossa oli seuraava gîte d’étape.
 |
| San Nicolao |
M. Rabotin oli jo meitä odottanutkin ja laittanut huoneen valmiiksi. Muita patikoijia ei ollut tulossa, joten koko huone omaan käyttöön oli silkkaa luksusta.
Sen verran sadepilvien läpi näki, että laaksoa ympäröivillä rinteillä oli useita pikkukyliä. M. Rabotinin mukaan laakson kylissä on asukkaita yhteensä kolmisensataa. Lähimpään kauppaan on matkaa yli 20 kilometriä ja patonkienhakureissulle lähtee kylästä aina joku ja hänelle voivat muutkin jättää tilauksen.
 |
| Mazzolan kylä |
Laakson ainoa postitoimisto Castagneton kylässä suljetaan sekin, kun asukkaita on niin vähän, että toiminta on kannattamatonta. Monissa niistä kylissä, joiden läpi olemme kulkeneet, kylän ainoa palvelu näyttäisi olevan postilaatikko jonkun talon seinässä.
Palvelujen puutteesta huolimatta kylät sinnittelevät sitkeästi ja pysyvät asuttuina. Hiljaisia ne toki päiväsaikaan ovat, kun väki on töissä rannikolla. Osa taloista tosin on tyhjillään, koska asukkaat ovat muuttaneet työn perässä mantereelle. Eläköityessään he usein palaavat takaisin kotitaloihinsa Korsikalle.
 |
| Perellin kylä |
Pihat ovat siistejä ja hyvin pidettyjä samoin kun talojen väliset kivetyt kujat. Kylät ovat tyyliltään hyvin yhtenäisiä: vanhoja kivitaloja, joissa useissa on liuskekivikatto ja pienet luukuilla suojatut ikkunat. Yksinkertaista ja kaunista. Oletettavasti näitä Korsikan syrjäseutuja tuetaan taloudellisesti sekä Pariisista että EU-tuilla ja hyvä niin, sillä kylissä on vuosisatojen historia lähestulkoon alkuperäisessä asussaan.
 |
| Castellare di Mercurio |
Kolmas etappi Castagnetosta Pianelloon sujuikin sitten hellesäässä. Päivä päivältä saaren keskiosan vuoret tulevat lähemmäksi ja kolmannen päivän aikana saimme jo esimakua tulevasta. Kun matka etenee, vauhti hidastuu rinteiden jyrkentyessä.
Jo tässä vaiheessa on käynyt selväksi, että majataloissa tarjoiltava iltapala on paremminkin kolmen ruokalajin gourmet-ateria, jonka eteen emäntä on nähnyt vaivaa ja huomioinut kasvisruokatoiveemme. Muutenhan korsikalainen ruoka on lihapainotteista ja melko tuhtia. Aamupala onkin sitten perinteiseen ranskalaiseen tyyliin pala patonkia tai muutama korppu hillon kanssa ja kuppi teetä. Sen voimalla sitten taivalletaan päivä J. Majatalot tuntuvat olevan myös paikallisten suosiossa, sillä iltasella meidän retkeilijöiden lisäksi paikalle on kokoontunut myös kyläläisiä lasilliselle. Muita viihdykkeitähän kylissä ei juuri ole.
Neljännen päivän reitti kulki Pianellosta Sermanuun ja oli matkaltaan toistaiseksi pisin, noin 15 kilometriä. Yleensä polun varrella oleviin kyltteihin matkat merkitään tunteina, ei kilometreinä, mikä onkin kulkijan kannalta informatiivisempaa. Maasto vaihtelee eri etapeilla hyvinkin vaikeakulkuisesta leppoisan tasaiseen ja nopeasti kuljettavaan. Omat päivätaipaleemme ovat olleet 10-15 kilometriä ja niihin on kulunut aikaa keskimäärin 6-7 tuntia. Ollaan pidetty taukoja ja kuljettu nautiskellen kun ei ole kiire mihinkään. Tänään jätimme hyvästit merinäkymille, sillä nyt ollaan jo niin lähellä saaren vuoristoista keskiosaa, ettei sieltä enää näe rannikolle.
 |
| Santa Lucia |
Neljäs vaelluspäivä päättyi mukavissa tunnelmissa Sermanussa, kun majatalon terassille katetun illallispöydän ääreen meitä kerääntyikin yllättäin useampia: iloinen nelihenkinen norjalaisseurue, jo aikaisemmin tutuksi tullut saksalaispariskunta ja ranskalaisherra, jonka lapsenlapset käyvät Eurooppa-koulua Helsingissä. Syötiin korsikalaisia herkkuja, kuunneltiin perinteistä korsikalaista moniäänistä laulua ja ihailtiin auringonlaskua vuorten taa.
 |
| Matkantekoa rinteillä ennen Cortea |
Viidentenä vaelluspäivänä määränpäänä oli Corte, jonne oli matkaa 18 kilometriä. Sikäli päivän patikka oli raskas, että polku kulki avoimessa ja karussa maastossa suurimman osan matkaa auringon paistaessa lähes pilvettömältä taivaalta, mittarissa asteita 29. Voimia antoi ajatus välipäivästä Cortessa, johon majoittuisimme kahdeksi yöksi.
 |
| Sermanon kylä, taustalla Monte Rotondo aamuauringossa |
