Arki Nizzassa on esteettistä juhlaa, sillä täällä elää kauneuden ympäröimänä. Kun väliaikainen koti on vanhassa kaupungissa, tuntee elävänsä osana vuosisatojen kuluessa muotoutunutta kokonaistaideteosta. Ulkoseinän takana kohoaa kukkula, jolla aikoinaan sijaitsi puolustuslinnoitus. Alapuolella aukeaa kapeiden katujen sokkelo, vanhojen rakennusten ’ulkoilmamuseo’. Ympärillä on erityisen paljon barokkikirkkoja, jotka aamulla aloittavat kellojen kumisuttelun tasan seitsemältä ja varmemmaksi vakuudeksi vielä toistavat soitantonsa puolen tunnin välein, ettei vaan kenelläkään aamu-unet venyisi.
Ja hyvä niin, sillä Saint Francoisin uima-allas aukeaa juuri samaan aikaan 150 askeleen ja 50 portaan päässä kotiovelta, joten sinne voi sukeltaa lähestulkoon suoraan sängystä unihiekat silmissä ja aloittaa päivän kuntoilemalla.
Unihiekat kyllä rapisivat kun mielenkiinnolla eräänäkin aamuna seurasin paikallisten vesijumppaa samaisella altaalla. Jumppaajat olivat naisia, jumpan vetäjä keski-ikäinen jo hieman vatsakas herrahenkilö shortseissaan. Lisävarustukseen kuului useampi kerros kultakäätyjä kaulassa ja ranteissa. Yhteistyö ohjattavien naisten kanssa perustui lähinnä naisten suureen itseohjautuvuuteen ja tuttuun ohjelmaan.
Herra ohjaaja ei oikein viitsinyt näyttää liikkeitä, laski rytmiä jumppaajille silloin kuin jaksoi, kätteli ja rupatteli altaalle saapuneiden tuttujen kanssa kunnes jälleen muisti olevansa ohjaamassa vesijumppaa altaassa hyppiville naisille. Välillä ohjaaja sentään taputti ja vihelsi kannustavasti parhaansa yrittäville jumppareille. Ja kaikesta päätellen naiset olivat oikein tyytyväisiä vesijumppatuntiinsa.
Kun ranskalaisten arki on lomien jälkeen alkanut, kulttuuritarjonta kaupungissa on lisääntynyt. Ja mikä parasta, suuri osa tapahtumista on täysin ilmaisia. Viikon aikana on tullut nautittua musiikista laidasta laitaan: moniäänistä kirkkolaulua keskiajalta Sainte Réparaten katedraalissa, irlantilaista kansanmusiikkia kulttuurikeskuksen syyskauden avajaisissa takapihallamme sekä ah, niin ihanan George Michaelin fiilistelymusaa sinfoniaorkesterin säestyksellä megakonsertissa Palais Nikaïassa.
Ranskalaiset tuntuvat rakastavan teemapäiviä ja juhlia. Ainakin niitä on kuluneella viikolla riittänyt: eurooppalainen kulttuuriperintöviikonloppu, valtakunnallinen koululiikuntapäivä, gastronomian juhla-päivä, Alzheimer-päivä, koulupudokkaiden tukipäivä, humanismin juhla…
Miten kaikki tämä sitten näkyy ranskalaisten arjessa? Näkyyhän se. Kun opetusministeri määrää, niin koululaiset liikkuvat, ja kaikki samana iltapäivänä. (Mitenkähän on liikuntapaikkoja ja varusteita riittänyt kaikille J?) Viikonloppuna oli myös paljon väkeä liikkeellä, sillä Nizzassa oli mahdollisuus päästä vierailulle sellaisiinkin kaupungin ’kulttuuriperintökohteisiin’, joihin ei yleensä ole pääsyä. Jos siis jaksoi jonottaa. Ja ranskalaisethan jaksavat!
Itse kävimme tutustumassa mm. kaupungintalon juhlatiloihin ja kaupunginjohtajan työhuoneeseen. Kaupungintalo on komea art deco-rakennus, mutta sisätilat ovat yllättävänkin vaatimattomat. Nykyisen kaupunginjohtajan mieltymys nykytaiteeseen näkyi salien seinillä ja työhuoneessa.
Ruokakulttuurin juhlistamiseksi on nimetty ihan oma päivänsä. Samassa yhteydessä on myös kartoitettu ranskalaisten lempiruoat. Tutkimuksen mukaan ranskalaiset ovat hyvin konservatiivisia kulinaristeja. Vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen syödään ja arvostetaan samoja ruokia ja ruokalajeja.
Liha pitää pintansa, sillä ranskalaisten suosikkiherkkuja ovat kyselyn mukaan pot- au-feu, lihakeitto ranskalaiseen tapaan, jossa liemi ja liha tarjotaan erikseen sekä foie gras, hanhenmaksa. Vaikka pikaruoka on yleistynyt ja markettien hyllyt notkuvat valmisruoka-annoksia, viettävät ranskalaiset (naiset) edelleen keskimäärin 1h20 min. ruoanlaittopuuhissa päivittäin. Terveelliseen kotiruokaan halutaan panostaa, sillä roskaruoka valtaa alaa myös täällä.
Ihan vaan kuriositeettina: kansainvälinen Punainen Risti on julkaissut raportin, jonka mukaan maailmassa on 1,5 miljardia liikalihavaa, kun taas nälkää näkeviä on ’vain’ 925 miljoonaa. Ruoan ylenpalttinen ahmiminen aiheuttaa maailmanlaajuisesti enemmän kuolemia kuin aliravitsemus!
