Kylissä kierrellen

Päivät ovat kuluneet maaseutuun tutustuen, rinteillä ja rotkoissa patikoiden ja pieniä kyliä kierrellen. Tiet ovat vuoristossa hitaasti ajettavia, mutta eipä meillä kiire mihinkään. Tokihan tiesin Kreetan olevan vuoristoinen saari, mutta yllätyin silti kuinka jyhkeitä vuoret täällä ovat. Kukkaloistoa on riittänyt kun keväällä luonto on täällä vehreimmillään. Rinteet on tehokkaasti hyödynnetty mm. oliivipuiden ja viinin viljelyyn. Ja lampaita ja vuohia tuntuu riittävän joka paikkaan. Mutta juuri fetasta ja oliiviöljystähän Kreikka tunnetaan J.

Kreetalaisten hyvä kielitaito on yllättänyt. Monilta palveluammatissa olevilta tuntuu sujuvan useampikin vieras kieli. Mutta myös syrjäkylän vanhempi herrashenkilö sai aivan ymmärrettävästi kerrottua englanniksi huolensa Kreikan hintatason kallistumisesta, turismin vähenemisestä, venäläisten ryntäyksestä maan kiinteistömarkkinoille ja pikkukylien kuolemasta nuorten muuttaessa kaupunkeihin.

Gonin kylä

Ja tottahan se on, että hiljaisiksi ovat käyneet Kreetan kylät. Kylänraitilla näkee niitä Kreikka-mainoksista tuttuja musta-asuisia vanhuksia istuskelemassa talon seinustalla tai taluttamassa aasia heinäkuormineen, mutta muuten on meno verkkaista. Turisteja ei syrjäkylille riitä, joten nuorison pitää muuttaa työn perässä vilkkaammille seuduille.

Hiljaiseloa vuoristokylässä

Kylät vuorten rinteillä ja laaksojen poimuissa ovat pieniä ja melko rähjäisiäkin. Jätteitä ja roskia kipataan kylän laitamille aika suruttomasti ja ympäristö on paikoittain siivoton. Kaiken kaikkiaan saarta kiertäessä on tullut sellainen kuva, että kreetalaiset laiminlyövät  upeaa saartaan, sen huimaa kulttuuriperintöä, kaunista luontoa ja rakennettua ympäristöä. En usko, että kyse on rahasta tai sen puutteesta, sillä ympäristöstä ja yhteisestä omaisuudesta huolehtiminen on enemmänkin asenne- ja kasvatuskysymys.



Eloundan satama



Samaa piittaamattomuutta ja välinpitämättömyyttä viestii heidän täysin anarkistinen liikennekulttuurinsa, jossa rikotaan kaikkia mahdollisia sääntöjä ja vaarannetaan muiden tiellä liikkujien turvallisuus. Mielenkiintoista on ollut myös seurata eri- ikäisten oppilasryhmiensä kanssa retkillä olevia opettajia. Meno on suhteellisen villiä, meluisaa ja kontrolloimatonta ilman että opettajat siihen puuttuvat. Lienee siis kyseessä maan tapa, joka sallii jokaisen toimia haluamallaan tavalla ilman sen suurempia rajoitteita.



Mylin kirkko

Väistämättä tulee mieleen Kreikka EU:n jäsenenä: onko maan suhtautuminen Euroopan unionin yhteisiin sopimuksiin yhtä välinpitämätön ja individualistinen kuin miltä heidän elämänsä ruohonjuuritasolla näyttää?











Thronoksen kylän aukio