Yksi positiivisista yllätyksistä oli Hanian kaupunki saaren länsiosassa. Ensinnäkin se oli odotettua pienempi ja rauhallisempi. Kaupungin vanhassa keskustassa ei ollut ainakaan sunnuntaina iltapäivällä autoliikennettä laisinkaan. Toisekseen kaupungissa näki hienosti menneiden vuosisatojen rakennusperinnettä. Turisteja oli Haniassakin vain harvakseltaan kun taas paikalliset olivat sankoin joukoin perheidensä kanssa liikkeellä ja viettivät iltapäivää kahviloissa ja tavernoissa.
Tokihan vanhasta kaupungista löytyvät ne tyypilliset turistitäyt ja matkamuistomyymälät, mutta kun nostaa katseensa katutasosta ja tutkailee myyntikojujen yläpuolelle, huomaa aivan upeita vanhoja rakennuksia eri aikakausilta. Kaupungissa on paljon vanhoja talojen raunioita, joiden on joko annettu ruohottua tai otettu osittain käyttöön esim. osaksi ravintolan sisäpihaa. Kaupunki oli venetsialaisten hallussa 1200-luvulta 1600-luvulle, jonka jälkeen sen valtasivat turkkilaiset ja pitivät hallussaan 250 vuotta. Molemmat aikakaudet näkyvät yhä kaupunkikuvassa, vaikka toinen maailmansota tekikin pahaa jälkeä myös täälläpäin Eurooppaa.
Pahaa jälkeä ovat tehneet myös töhertelijät. Graffiteja ja tageja löytyy kaikenikäisten rakennusten seinistä sekä kaupunkien keskustoissa että taajamissa. Vaikuttaa siltä, että niitä ei edes erityisemmin pyritä siivoamaan, sillä niin paljon niitä on kaupunkikuvassa. Sääli.
