Wanakan seutu on patikoijalle varsinainen herkkutarjotin: valinnanvaraa erityyppisistä kohteista on runsaasti ja kaikki reittivalinnat ovat palkitsevia. Maisemat ovat huikeat. Wanaka on yli 2000 metriä korkeiden vuorten ympäröimä, ja osa vuorten huipuista on ympäri vuoden lumipeitteisiä.
Wanaka-järvi on syntynyt aikoinaan jäätiköiltä sulaneista vesistä, jotka ovat valuneet jäämassojen muovaamaan syvänteeseen. Järvi onkin harvinaisen syvä, yli 300 metriä , ja sen rannat ovat jyrkät.
Uudessa-Seelannissa on satoja jäätiköitä. Niistä suurin osa on eteläsaarella ns. eteläisten Alppien alueella. Ne sulavat huolestuttavaa tahtia niin kuin muuallakin maapallolla. Jäätiköille on suhteellisen helppo päästä ihan jalkapatikassa sademetsien läpi, mikä sinänsä on aika veikeä kokemus sillä harvemmin jäätiköt ja sademetsät ovat niin lähellä toisiaan.
Patikkamatka laaksosta Rob Roy-jäätikön tuntumaan oli rankahko, sillä nousua oli melkoisesti. Polku oli myös runsaiden sateiden jäljiltä osittain vaurioitunut, mikä lisäsi matkan haastavuutta. Rinteillä näkyi runsasvetisiä putouksia, joet ja kosket ryöppysivät vuolaina. Jokien ylitys riippusiltoja pitkin kovassa tuulessa sai kyllä polvet tutisemaan.
Laaksossa laidunsi valtava määrä lampaita – kuinkas muuten, kun Uudessa-Seelannissa ollaan – jotka silmäilivät meitä ohi kulkevia vaeltajia uteliaina. Lehmiä pelloilla näkyi vähemmän, vaikka gourmet-ruohoa olisi ollut tarjolla yllin kyllin.
