Ehdittiin juuri pois maanjäristyksen alta Christchurchista Uudesta-Seelannista. Majoituttiin pari päivää ennen järistystä muutama sata metriä romahtaneesta kirkontornista. Edellisen järistyksen jälkiäkin kaupungissa vielä paikkailtiin ja nyt tämä uusi katastrofi. Kyllä näitä luonnonkatastrofeja on viime kuukausina näille kulmille riittänyt: rankkasateita, hirmumyrskyjä, maanjäristyksiä…Tällä hetkellä olemme turvallisesti Tasmaniassa. 
Oma suhteeni Tasmaniaan syntyi jo ollessani noin 11-vuotias. Oletettavasti maantiedon tunnilla oli kerrottu Australiasta ja Tasmaniasta tai sitten olin nähnyt vaikuttavan luontodokumentin. Englannin opinnot olin juuri aloittanut ja imperfektiäkin jo harjoitellut kun hankin kirjeenvaihtotoverin Tasmaniasta. Tokihan me kirjoiteltiin, mutta kovin hidasta oli postin kulku siihen aikaan maapallon toiselta puolen ja kirjeenvaihtokaverini Wendyn mielestä kirjeeni saattoivat olla hieman ’köyhiä’, mutta eipä sitä kahden vuoden opiskelujen jälkeen sanavarasto vielä kovin seikkaperäisiin kuvauksiin riittänyt. 
Ja nyt siis omin silmin näkemässä miten omat mielikuvani saaresta vastaavat todellisuutta.Saarihan tuli aikoinaan tunnetuksi siitä, että se toimi vankisiirtolana ja tänne kuskattiin 1800-luvulla rikollisia Britanniasta, kun siellä vankilat täyttyivät ja jostain piti löytää sopiva sijoituspaikka. Tasmania oli olosuhteiltaan sopivan karu ja alkuperäisasukkaita lukuun ottamatta lähes asumaton saari. Meidän tuntemamme Tasmania on näiden vankien ja heidän jälkeläistensä rakentama.
Hobartista, joka on saaren suurin kaupunki, lähdimme ensimmäiseksi tutustumaan saaren ’rankimpaan’ osaan, länsirannikkoon ja keskiylänköön. Seutu on harvaan asuttua ja palveluita harvassa. Tien varressa oli kylttejä, joissa kehotettiin tankkaamaan, sillä bensaa ei olisi saatavilla pitkään aikaan.
Länsiosassa saarta viljeltyä maata ei näkynyt oikein missään. Selittynee alueen sääolosuhteilla: täältä puuttuvat poutajaksot, joita tarvitaan viljan kypsymiseen.
Kun seisoo rannalla ja katsoo merelle, tiedostaa olevansa kaukana… vastaranta on 12 000 kilometrin päässä Argentiinassa. Kun tuuli puhaltaa mereltä, sillä on valtava voima tuhansien kuljettujen kilometrien jälkeen.
