Nizzan takana sijaitseva vuoristo ja siellä sijaitsevat kylät ovat tulleet menneiden viikkojen aikana tutuiksi (Aspremont, St. Etienne de Tinée, Saorge, Breil-sur-Roya, Saint-Jeannet, Roquebrune, Castellar, Saint-Paul de Vence, La Turbie). Bussilla on päässyt kätevästi melkein paikkaan kuin paikkaan ja loppumatka jalkapatikassa, mikä onkin paras tapa tutustua seutuihin. Seutuun tutustuminen on ollut sukellus alueen mielenkiintoiseen historiaan, sillä kylissä on asuttu jo vuosisatoja ja monet niistä ovat niin hyvin säilyneitä ja ulkoisesti alkuperäisessä kuosissa, että keskiaikaisen elämänmenon on lähestulkoon voinut aistia ympärillään. Monet niistä on rakennettu strategisista syistä korkeille kallion kielekkeille, joilta on aikoinaan ollut helppo puolustaa kylää vihollisilta. Niinpä kylät ovatkin jalankulkijaystävällisiä kun niihin ei kovin helposti autolla pääse. Palveluita on harvassa ja asukkaat ovat melko lailla isompien asutuskeskusten varassa jo ihan päivittäishankintojenkin osalta.
Mutta kyliin on kaikesta päätellen tunkua. Monet niistä ovat vajaan tunnin ajomatkan päässä Nizzasta ja muista rannikon isoista kaupungeista ja pienen kaupunkiasunnon hinnalla saa näillä ’takamailla’ jo huvilan. Tai ainakin on joskus saanut, sillä asuntojen hinnat näissä vuoristokylissä ovat nousussa. Kuvaava esimerkki ovat ’les bergeries’, paksuseinäiset pienet kivitalot, joita paimenet ovat aikoinaan käyttäneet majapaikkoina paimentaessaan vuohia ja lampaita vuorten rinteillä. Kunnostuksen vaativan, ilman vettä ja sähköä olevan majan, jonne ei pääse autokyydillä saattaa saada 12 000-15 000 eurolla. Maasturilla saavutettava, yhtälailla kunnostettava maja maksaakin jo kymmenen kertaa enemmän! Ja ’avaimet käteen’ -vaihtoehto vaatiikin sitten jo omaisuuden.
Ymmärrän hyvin ihmisten halun muuttaa näihin kyliin. Ne ovat kauniita. Ne tarjoavat yksilöllisiä asumisratkaisuja rauhaa ja hiljaisuutta arvostaville kaupungin hälinään kyllästyneille. Kylät eivät ole liian syrjässä: esimerkiksi Royan laakson kylistä rannikko on tunnin ajomatkan päässä ja talvella pääsee samassa ajassa Italian puoleisille Alpeille hiihtämään ja laskettelemaan. Kyliin muuttaminen ei kuitenkaan ole kovin ekologinen ratkaisu, sillä vaikka bussilla pääsee hyvin moneen paikkaan, oma auto on lähestulkoon välttämättömyys. Ja todennäköisesti autoja tarvitaan perheeseen kaksi.
Me turistit pääsemme Royan laakson upeisiin kyliin parhaiten junalla, esim. ’Le train des merveilles’ Nizzan asemalta klo 9.05 päivittäin, päätepysäkkinä Tende lähellä Italian rajaa, josta paluu klo 17.22. Ja samalla saa seikkaperäisen perehdytyksen kylien historiaan ja nykypäivään ranskaksi ja yllättäin myös englanniksi, tosin periranskalaisella aksentilla J.
Roquebrunin kylästä löytyi muuriin kiinnitetty paperi, jossa oli Dalai-laman pohdintoja ihmiskunnan erikoisesta tavasta elää. Häntä hämmästyttävät…
’…ihmiset, koska he menettävät terveytensä haaliessaan omaisuutta ja sitten menettävät omaisuutensa yrittäessään saada terveytensä takaisin. Ja ajatellessaan kiihkeästi tulevaisuutta, he unohtavat nykyisyyden niin että loppujen lopuksi he eivät elä tässä hetkessä eivätkä tulevaisuudessa. He elävät kuin eivät koskaan kuolisi… ja kuolevat kuin eivät koskaan olisi eläneet.’
