Ranskalaisilla on voimakas kilpailuvietti. He rakastavat kisailuja, visailuja ja pelejä ylipäätään. Urheilu täyttää kolmasosan lehtien sivuista lauantaisin, ja varsinkin nyt kun rugbyn maailmanmestaruudesta kisataan. Televisiosta saa halutessaan seurata illasta toiseen tietokilpailuja, kuorosotaa ja tanssia tähtien kanssa. Formaatit ovat täsmälleen samat kuin Suomessa, juontajien vuorosanoja myöten. Ranskalaisten suhde urheiluun on intohimoinen ja he asettavat korkeita odotuksia urheilijoille ja Ranskan joukkueelle ’Les Bleus’, olipa laji melkein mikä tahansa.
Sääliksi on käynyt seurata Ranskan joukkueen taivalta rugbyn maailmanmestaruuskisoissa, joita pelataan Uudessa-Seelannissa. Jokaisen tappion jälkeen lehtien otsikot ovat mollanneet joukkuetta ja sen surkeaa esitystä. Tappio Tongalle sai ainakin urheilutoimittajat pois tolaltaan. Joukkueen johtohahmo Marc Lièvremont on saanut ilta toisensa jälkeen olla toimittajien tentattavana ja selityksiä antamassa. Vaikka ihan hyvinhän se Ranska on pelannut, kai. Ainakin lauantaina iltapäivällä tuli erityisen tärkeä voitto Englannista ja Ranska pääsi jatkoon. Englantilaiset ovat aiempina vuosina kolmasti torpanneet Ranskan tien finaaliotteluihin. Tämän tiedän siksi, että lauantaina ruokaostoksilla Carrefourissa ollessani ja omenoita pussiin pakatessani tuli kovaäänisistä tiedotus ostoskansalle Ranskan hienosta voitosta 19-12 ja toivotus mukavasta päivän jatkosta.
Suuria hurraa-huutoja ei kuulunut, ehkä siitä syystä, että paikalla oli perheenäidit kun taas isännät istuivat telkkarin ääressä seuraamassa tätä ratkaisevaa peliä.
Itse en ole pelejä juuri seurannut kun en säännöistä mitään ymmärrä eikä ole riittänyt motivaatiota ottaa selvää. Lisäksi se näyttää melko primitiiviseltä äijäurheilulta. Ainakin sellainen kuva siitä halutaan antaa, kun seuraa miten pelaajia julkisuudessa esitellään. Mitä karskimman näköinen ukko, sitä parempi pelaaja.
Ja sitten on tämä presidenttipeli. Sitä on nyt käyty syyskuun alusta lähtien ja eilen oli ratkaiseva välietappi, nimittäin äänestyspäivä. Erikoista tässä on vain se, että nyt käydään kisaa vasta sosialistipuolueen ehdokkaasta varsinaiseen presidenttikisaan, joka on ensi vuonna. Sosialistipuolueen kuusi ehdokasta ovat väitelleet kolmeen otteeseen televisiossa, lehdet ovat uhranneet valtavasti palstatilaa kisan edetessä ja mielipidemittauksia on tehty viikoittain. Eli valtava julkisuusmylly pyörii sosialistien presidenttiehdokkaan valinnan ympärillä. Ja oikeistolaisia tämä tuntuu hieman nyppivän.
Ja itse asiassa koko kansakunta on otettu mukaan päättämään, kuka kuudesta ehdokkaasta olisi paras vastus Sarkozylle, mikäli tämä siis aikoo ilmoittautua jossain vaiheessa puolueensa ehdokkaaksi. Kaikki ranskalaiset saivat eilen äänestää, mikäli maksoivat euron ja allekirjoittivat kannattavansa vasemmistolaisia arvoja. Tosin nämä sitoumuspaperit hävitetään vaalin jälkeen, joten kukaan ei myöhemmin joudu tilille teostaan J. Ja nyt valittiin vasta kaksi jatkoon päässyttä ehdokasta, joten kisa heidän välillään jatkuu ja lopullinen äänestys on ensi sunnuntaina. Mukana kisassa ovat tälle hetkellä François Hollande ja Martine Aubry, edellä mainittu pienoisessa johdossa.
Tämä prosessi on ihan uutta ja ennen kokematonta Ranskassa ja yksi syy sille, että esivaalia seurataan niin tiiviisti. Sillä tuntuu olevan positiivinen vaikutus, sillä se on lisännyt keskustelua myös kansan parissa ja nostanut esille tärkeitä tavallista ihmistä koskettavia kysymyksiä sosiaaliturvasta, koulutuksesta, työllisyydestä, turvallisuudesta. TV-väittelyitä on seurannut miljoonayleisöt ja ilmassa on selvästi odotusta ja toiveita muutoksesta. Sinänsä väittelyitä on ollut mielenkiintoista seurata jo ihan senkin takia, että ne ovat jotain ihan muuta kuin mihin Suomessa on tottunut. Keskustelu ja väittely ehdokkaiden välillä on kiihkeää, nopeatempoista, analyyttistä ja taitavaa. Ranskalaiset toden totta osaavat argumentoida. Puheenvuorojen hengästyttävä vauhti selittyy ehkä osaksi sillä, että jokaisen ehdokkaan edessä on kello, jossa sekunnit alkavat raksuttaa heti kun henkilö suunsa aukaisee. Jokaiselle on varattu saman verran puheaikaa ja sitten kun annetut minuutit on käytetty, joutuu loppuajan viettämään muita kuunnellen. Kierrokset vain kasvavat kun ensi keväänä vastakkain asettuvat eri puolueiden edustajat erilaisin arvoin ja tavoittein – nythän väittelemässä ovat olleet saman puolueen edustajat!
Mitenkähän se presidenttikisa etenee siellä Suomessa? Joko on kuultu ja nähty Paavon viiltävän tarkkaa ja nopeaa analyysiä elävästi ja intohimolla esitettynä J?
