Tasmanian ja Uuden-Seelannin teillä liikkuu monenkirjava joukko asuntoautoja ja –vaunuja. Camper vanit tuntuvat olevan sekä paikallisten että turistien suosiossa. Niitä näkee parkissa paitsi leirintäalueilla myös pusikon reunassa ja rantojen tuntumassa, vaikka asuntoautojen parkkeeraamisesta on täällä hyvin tarkat määräykset ja pysäköinti on luvallista vain sille varatulla paikalla.
Oma lukunsa ovat sitten leirintäalueiden laajennetut asuntovaunut. Niistä tuskin erottaa pohjalla olevaa vaunua, jonka ympärille on kyhätty terasseja ja ylimääräisiä huoneita. Ne näyttävät toimivan paikallisten kesämökkeinä, sillä kalusteina on kotoa tuodut nahkasohvat ja vaunun piha-alue on yleensä laitettu nätiksi omia istutuksia ja puutarhatonttuja myöten.
Näitä aikamme ihmeteltyämme uteliaisuus voitti, ja päätimme ottaa selvää asuntovaunuelämästä. Sopiva paikka löytyi Freycinetin kansallispuiston vierestä Coles Baysta. Tarjolla oli on-site van ja vieläpä ihan vuosikertamallia. Vaunu oli viettämässä alueella hyvin ansaittuja eläkepäiviä, sillä pitkän päivätyön se oli jo ennättänyt tehdäkin aloitettuaan palvelun 70-luvun alkuvuosina. Sisätilojen materiaalit ja kalusteet näyttivät olevan lähes alkuperäisessä asussaan ja toivat vahvasti mieleen oman lapsuuden. Ruutukuoseja ruskean ja vihreän sävyissä sekä paneloituja kaapin ovia ja kokolattiamatto makuuhuoneen puolella. Vaunu oli parkkeerattu lopullisesti paikalleen varmasti jo parikymmentä vuotta sitten ja sen ympärille oli rakennettu laajennusosa, joka tuplasi kokonaispinta-alan ja toi kokonaisuuteen mukavan terassin. Vaikka vanha vaunu olikin, perusvarustelun lisäksi mukavuuksina oli mm. TV ja mikroaaltouuni. Nykymalleissahan varustelutaso lienee jotain aivan muuta.
Leirintäalueilla asiakaskunta on voittopuolisesti eläkeläispariskuntia, mikä on ymmärrettävää näin loma-aikojen ulkopuolella. Heillä näyttää olevan hyvin hioutuneet asuntovaunuelämän rutiinit, niin näpsäkästi he käytännön asiat ruoan laitosta pyykin pesuun hoitavat ulkosalla ja pienissä tiloissa. Itse en kovin helposti karavaanariksi ryhtyisi, ehkä juuri rutinoitumisen ja vaihtelun puutteen pelossa. Mieluummin matkustan ja majoitun mahdollisimman monipuolisesti ja erilaisia mahdollisuuksia hyödyntäen.
Vintage-vaunumme ulkoa... |
...ja sisältä |