Vuorotteluvapaalla: Itärannikolla

Tasmanian kierroksemme on edennyt itärannikon kautta kohti etelää. Pieniä poikkeamia lukuun ottamatta tie on itärannikolla kulkenut meren rantoja pitkin. Satoja kilometrejä luonnonvaraisia rantoja, jyrkkiä kallionkielekkeitä ja kuvankauniita hienohiekkaisia laguuneita. Eikä merkkiäkään siitä, että tätä villiä kauneutta yritettäisiin kaupallisessa mielessä hyödyntää. Täällä ei näe resort-tyyppisiä hotellialueita, ei rihkamakauppoja rantabulevardeilla (kun niitä bulevardeja ei yksinkertaisesti ole) eikä muitakaan turistipyydyksiä. Upeimmille näköalapaikoille tiehen on tehty levennyksiä, joille voi pysähtyä ihailemaan maisemia. Siinä on virikettä riittämiin!

Itärannikon taajamat ovat pieniä muutaman sadan ihmisen omakotialueita (edelleenkään ei kerrostaloja ole näkynyt J), joissa palveluina saattaa olla tarjolla pieni kauppa, ehkä posti, kahvila, ’community center’ jossa paikalliset voivat kokoontua ja päiväkoti / koulu. Itärannikko on myös paikallisten lomanviettoseutua ja pieniä leirintäalueita on taajamien yhteydessä samoin kuin bed&breakfast-majoitusta ja pieniä majataloja ja backpackers-majoja.

Uimareita ja auringon ottajia ei rannoilla ole missään näkynyt edes viikonloppuisin. Saman huomasimme Uudessa-Seelannissa. Syynä saattaa olla se, että lomakausi on jo ohi ja syksy tekee tuloaan. Toisaalta Tasmanian meri on valtameri ja aallot sen mukaiset. Rannat ovat turvallisen oloisia matalia hiekkarantoja, mutta virtaukset saattavat tehdä niistä vaarallisia. Lisäksi meren eläimistö saattaa osaltaan karkottaa uimarit. Vielä ei vastaan ole tullut käärmeitä, myrkyllisiä ameebamaisia box jellyfish-kaloja eikä haita, joista kyllä ahkeraan oppaissa varoitellaan. Viimeksi eilen oli uutisissa tieto hain hyökkäyksestä Australian itärannikolla. Mutta nythän ollaankin vasta Tasmaniassa J.

Myös itärannikolta löytyy useita kansallispuistoja (Douglas-Apsley, Freycinet ja Maria Island), joissa on käyty patikoimassa. Marion Beachilta löytyi aivan ihana Tree Top House, joka on sananmukaisesti rakennettu (matalien) puiden latvojen korkeudelle maasta, tolppien varaan. Talon seinät ovat yhtä ikkunaa joka suuntaan. Edessä on meri, sivuilla metsää, lehmien laidunta ja viiniviljelmiä (Bream Creek Vineyard), joiden satoa olemme maistelleet Sauvignon Blanc muodossa. Täyteläistä mutta raikasta. Iltasella täällä puunlatvatalossa jännitys tiivistyy kun pimeys laskeutuu. Ympäristön eläimet lähtevät liikkeelle hämärässä ja iltaisin on ikkunoidemme takaa taloa kiertävältä terassilta kuulunut aikamoisia tömähdyksiä kun suurikokoisetkin eläimet kisaavat keskenään. Hämärässä on vaikea nähdä, mutta äänistä päätellen ne hyppivät eli kengurun sukuisia lienevät, ellei sitten kyseessä Tasmanian Devil. Täällä puun latvojen seassa siis vietämme tovin ennen kuin jatkamme matkaa.