Tasmaniaa kiertäessä on törmännyt saaren historiaan kaikkialla. Ei niin pientä paikkaa olekaan, johon ei liittyisi joku tapahtuma tai tarina menneisyydestä. Tarinat liittyvät sekä saaren väestöön että sen luontoon ja ympäristöön. Polkujen varsiin ja taajamiin on pystytetty infotauluja, joissa historiaa tehdään eläväksi. Saarella on kokoonsa nähden hämmästyttävä määrä pieniä museoita ja mielenkiintoisia jäänteitä karusta menneisyydestä. Ehkä tasmanialaiset yrittävät päästä sinuiksi melko synkänkin historiansa kanssa tekemällä siitä näkyvää. Samalla he ikään kuin ’hyvittävät’ esi-isien tekemät julmuudet mm. alueen alkuperäisille asukkaille, joiden kulttuuri ja elämäntapa lähestulkoon tuhottiin 1800-luvulla.
 |
| Sarah Island |
Ehkä pysähdyttävimmät tarinat liittyvät saaren historiaan vankilasiirtolana 1800-luvulla. Silloin saarelle laivattiin rikollisia Britanniasta ja sen alusmaista ja sijoitettiin paikkoihin, joista ei pakoon päässyt. Siirto Tasmaniaan tarkoitti käytännössä elinikäistä karkotusta omasta maasta, koska paluumatkaan ei vangeilla rangaistuksen kärsittyään useinkaan ollut varaa. Vankilasaarillaan he tekivät todella raskasta fyysistä työtä surkeissa olosuhteissa ilman kunnon ravintoa. Todellisuudessa juuri nämä vangit ovat rakentaneet saaren infrastruktuuria, sillä ei Tasmaniassa vielä 1800-luvun alussa ollut juurikaan teitä, rautateitä, laivoja, julkisia rakennuksia jne.
 |
| Maria Island |
Maria Island ja Sarah Island ovat vankilasaarista tunnetuimmat ja siellä on edelleen nähtävissä raunioita mm. vartijoiden asunnoista ja hallintorakennuksista sekä vankityrmistä. Paikoista pahamaineisin on ehkä Port Arthur, jonne passitettiin muissa vankisiirtoloissa rikkeitä tehneet vangit ja kaikki hankalimmat tapaukset. Siellä oli myös lapsia, sillä tuohon aikaan jo 7-vuotias oli vastuussa teoistaan ja saattoi joutua tyrmään. 9-vuotias voitiin tuomita hirtettäväksi. Port Arthurissa tosin lapsivangit pidettiin erossa aikuisista, jotta he eivät olisi saaneet huonoja vaikutteita.
 |
| Port Arthur |
Port Arthuria voi siinä mielessä pitää jopa edistyksellisenä, että siellä nuoret rikoksen tekijät passitettiin koulun penkille ja heille opetettiin ammatti. Monesta tuli taitava seppä, laivanrakentaja tai suutari. Itse asiassa Port Arthurissa toimi tuohon aikaan yli 2000 ihmisen yhteisö, joka teki metsätöitä, rakensi laivoja ja valmisti vaatteita ja kenkiä. Port Arthurissa myös kokeiltiin ’vaihtoehtorangaistuksia’: 100 raipan iskun sijaan saattoikin joutua eristysselliin totaalisesti eristykseen ulkomaailmasta, mikä monelle oli rankempi kokemus.
 |
| Port Arthur |
Port Arthur lopetti toimintansa 1877. Nykyisin alueelle pääsee vierailemaan ja se on häkellyttävän kauniilla paikalla meren ympäröimällä niemekkeellä. Siellä on monia rakennuksia, jotka ovat säilyneet vankilasiirtola-ajoilta ja joita restauroidaan. Saaren infokeskuksessa on myös laaja sähköinen tietokanta, josta voi käydä tarkistamassa onko omien esi-isien joukossa saaren entisiä vankeja. Nykyisin Tasmaniassa sekä vankien että alkuperäisasukkaiden jälkeläiset ovat ylpeitä omista sukujuuristaan.
