keskiviikko 27. huhtikuuta 2011

Paluu syksystä kevääseen

Kyllä on mielenkiintoista ja virkistävää olla taas hetki Suomessa! Mitä tuleekaan elämämme olemaan jytkyn jälkeen? Tätä pohtivat toimittajat myös Australian lehdistössä, kun True Finns johtajansa luotsaamana oli viemässä voittoa vaaleissa. Kovasti olivat eteläisellä pallonpuoliskolla toimittajat huolissaan Euroopan tulevaisuudesta… No, nähtäväksi jää, mikä muuttuu vai muuttuuko mikään. Juuri nyt kun ääneni olisi tarvittu, en sitä voinut antaa kun lähin äänestyspaikka olisi Australiassa ollut satojen kilometrien ajomatkan päässä! Nyt ei siis auta kuin jännityksellä seurata mihin malliin asiat Suomessa ja Euroopassa hoituvat jytkyn seurauksena.
Valoisalta näyttää, ainakin luonnossa. Ja paljaalta.  Australian syksyssä pimeys saapui jo kuudelta, täällä saa nauttia päivän pituudesta ja valoa riittää vielä yhdeksän jälkeenkin. Kolmen vehreässä luonnossa vietetyn kuukauden jälkeen Suomen huhtikuinen luonto tyrmää alastomuudellaan: kuin katselisi filmiä, josta värit on suodatettu pois.




Maisema reitillä Helsingistä Mikkelin ja Varkauden kautta Tuupovaaraan näytti lähestulkoon haavoittuvaiselta karussa paljaudessaan.  Vielä hetki ja maisema rupeaa saamaan sävyjä ja kaksi kuukautta tästä eteenpäin ovat melkeinpä hienointa aikaa Suomessa, kun valon määrä on maksimissaan ja luonto hehkeimmillään.



Uutelan uimarannalla jäät olivat sulaneet pääsiäisen aikaan sen verran, että uimaan pääsi jos vain kaksiasteiseen veteen uskaltautui. Tuupovaarassa uimahalujaan sen sijaan pitää vielä hetki hillitä, sen verran paksu oli jääpeite Eimisjärven pinnassa.
Aurinkolahden venesatamassa oli vielä hiljaista ja vesillä vain sinne syksyllä unohdetut veneet, jotka ovat talvensa viettäneet paksun jään ympäröiminä.  Mutta aktivoitumista on odotettavissa lähipäivinä jos säät suosivat ja jäät sulavat. Oma TePapamme tosin pysyy vielä visusti pressujen alla toukokuun puoleen väliin asti kunnes palaamme reissuiltamme siitä huolehtimaan ja vesille laskemaan.