Jäämeren tuulia

Utsjoen kirkkotuvat

Juuri ennen Utsjokea on rantatörmällä Mantojärven rannassa sympaattinen rykelmä vanhoja mökkejä. Ne ovat kirkkotupia, joista ensimmäiset on sinne rakennettu jo 1700-luvulla. Aikoinaan kun kirkkomatka näillä seuduilla ja silloisilla ajopeleillä oli kohtuuttoman pitkä, oli hyvä olla yöpymispaikka kirkon välittömässä läheisyydessä. Kirkkotupia rakensivat aikoinaan yksittäiset suvut ja perheet ja ne ovat olleet käytössä aina 1940-luvun puoleenväliin. Nyt tuvat ovat auki yleisölle ja yhdessä niistä toimii kahvila, josta saa ihania vohveleita J.

Lohimiehen kamppeet

Mitä lähemmäksi Nuorgamia päästiin sitä enemmän Tenojoessa seisoi kalastajia lohia narraamassa. Lohen kalastus on ilmiselvästi se juttu, miksi tänne kolkkaan Suomea tullaan. Tarjolla on kalastussafareita ja kaikkea lohenpyyntiin liittyvää. Ja kun aurinko ei yölläkään laske, miehiä seisoo joessa ympäri vuorokauden!

Torhopin seutua Norjassa

Nuorgamista ei ole pitkä matka Jäämeren rannalle. Näin kesähelteillä teki hyvää käydä virkistäytymässä Pohjoisnavalta puhaltavissa merituulissa Tenovuonon ja Varanginvuonon rannoilla Norjan puolella. Maisema rannalla on karuakin karumpi ja ihailen kyllä suuresti niitä urhoollisia, jotka läpi vuoden niissä arktisissa olosuhteissa elävät, kaukana kaikesta. Rannikolla Norjan puolella oli kuitenkin yllättävän paljon asutusta ja kalastajakyliä.

Tenovuono kohti Jäämerta

Varangin vuonon rannalla Norjassa on erikoinen pieni kalastajakylä nimeltään Pykeija. Se on yksi harvoista Etelä-Varangin kylistä, joita ei poltettu maan tasalle 2. maailmansodan aikaan. Kylän rakennustyyli poikkeaa selvästi alueen muista kylistä ja se olikin piristävän näköinen rykelmä muuten melko karussa kalliomaastossa.

Pykeija

 Pykeijaan muutti aikoinaan 1800-luvulla suomalaisia ja osa asukkaista puhuu edelleenkin vanhaa suomen kieltä, kveeniä. Ainakin kylän infopisteessä asioidessamme saimme palvelua suomeksi ja paikallista kahvilaa pyörittää hyvin suomea puhuva Hämeenlinnassa vakituisemmin asuva virolaissyntyinen mies.



Kalastaja-aluksia Pykeijan edustalla



Yötöntä yötä tultiin Lappiin ihailemaan ja keskiyön aurinko onkin ollut aika häkellyttävä kokemus. Yöllisestä valon määrästä huolimatta unettomuudesta ei ole tarvinnut kärsiä, siitä on pitänyt huolen reipas ulkoilmaelämä ja luonnossa liikkuminen. Patikoimiseen ja pidempäänkin vaeltamiseen täältä löytyy kyllä upeita seutuja ja palvelut pelaa. Autiotupia, eräkämppiä, laavuja ja nuotiokatoksia on tunturissa runsaasti tarjolla niitä tarvitseville. Luonto on yllättävänkin monimuotoista Itä-Lapin metsäisistä erämaista pohjoisimman Lapin avoimiin suo- ja tunturinäkymiin.
Ja ne pelätyt hyttyset – niistä ei ole ollut minkäänlaista riesaa, niitä kun ei Sallan jälkeen ole näkynyt J.

Keskiyön aurinko Tenojoella Nuorgamissa