Kesäidylli Elisaaressa

Jälleen uusi mielenkiintoinen tuttavuus pääkaupunkiseudun luontokohteissa: Elisaari.  Se on yksi Helsingin ulkoilusaarista ja sijaitsee Barösundissa Inkoon saaristossa. Se on tunnettu Suomen suurimpiin kuuluvasta luonnonvaraisesta tammimetsiköstään ja osa saaresta on rauhoitettu luonnonsuojelualueeksi vuonna 1994.

Ilman omaa venettäkin saarelle pääsee näppärästi. Ensin autolla pittoreskia Kuninkaantietä Fagervikin maalaisidyllin halki Barölandetiin, josta lossilla Barösundiin. Sen jälkeen on vielä pieni salmen ylitys, joka hoituu rannassa olevilla Helsingin kaupungin soutuveneillä. Vastarannalla on kioski ja infotoimisto, jossa voi myös hoitaa saunavaraukset saaren kahteen rantasaunaan.

Omalla veneellä tulleille on runsaasti venepaikkoja ja muutenkin retkeilijät on hienosti huomioitu nuotiopaikoin, vessoin ja opastein. Saaressa voi myös telttailla.

Pääosin saari näyttäisi olevan melko luonnonvaraisessa tilassa. Ruovikoituneilla rantaniityillä ja tammihaassa oli ruskeita, mustia ja valkoisia lampaita rouskuttelemassa heinää. Eikä mitä tahansa lampaita, vaan suomenlampaita, jotka kuuluvat lähestulkoon sukupuuttoon kuolemassa olevaan alkuperäisrotuun.

Elisaaren katraassa on parisataa lammasta ja ne tuodaan Elisaareen alkukesästä laiduntamaan ja pidetään niityillä niin kauan kuin syötävää riittää eli pitkälle syksyyn asti. Lampaiden kaverina rantaruovikossa näkyi myös hyvinvoivan näköisiä lehmiä – ja mikäpä niillä siinä meren rannalla märehtiessä.

Saarella on vanhoja maatilan rakennuksia: iso, sata vuotta vanha kartanomainen päärakennus, navetta, pienempiä mökkejä, jotka nyt on vuokrattavissa yöpymiskäyttöön. Saarella kävellessä tuli tunne paluusta lapsuuden kesiin ja mummolan pihatielle. Pientareen kukissa pörräsi mehiläisiä ja perhosia, sirkat pitivät konserttia ja ympärillä tuoksui kesä. Ja paluuta lapsuuden kesien tunnelmaan avitti myös aurinkoinen hellepäivä. Lapsuuden kesäthän olivat yhtä auringon paistetta, eikö J.

Fagervikin kylänraitti

Barösundin koulu



Lossilla yli...



...tai omalla veneellä

Suomenlampaat maisemointitoimissa

"Huh hellettä, onneksi löytyi varjopaikka"

Kuin silloin ennen vanhaan

Sisarusten talo



Pihatie pellon laidassa





Tammien katveessa



Jäämeren tuulia

Utsjoen kirkkotuvat

Juuri ennen Utsjokea on rantatörmällä Mantojärven rannassa sympaattinen rykelmä vanhoja mökkejä. Ne ovat kirkkotupia, joista ensimmäiset on sinne rakennettu jo 1700-luvulla. Aikoinaan kun kirkkomatka näillä seuduilla ja silloisilla ajopeleillä oli kohtuuttoman pitkä, oli hyvä olla yöpymispaikka kirkon välittömässä läheisyydessä. Kirkkotupia rakensivat aikoinaan yksittäiset suvut ja perheet ja ne ovat olleet käytössä aina 1940-luvun puoleenväliin. Nyt tuvat ovat auki yleisölle ja yhdessä niistä toimii kahvila, josta saa ihania vohveleita J.

Lohimiehen kamppeet

Mitä lähemmäksi Nuorgamia päästiin sitä enemmän Tenojoessa seisoi kalastajia lohia narraamassa. Lohen kalastus on ilmiselvästi se juttu, miksi tänne kolkkaan Suomea tullaan. Tarjolla on kalastussafareita ja kaikkea lohenpyyntiin liittyvää. Ja kun aurinko ei yölläkään laske, miehiä seisoo joessa ympäri vuorokauden!

Torhopin seutua Norjassa

Nuorgamista ei ole pitkä matka Jäämeren rannalle. Näin kesähelteillä teki hyvää käydä virkistäytymässä Pohjoisnavalta puhaltavissa merituulissa Tenovuonon ja Varanginvuonon rannoilla Norjan puolella. Maisema rannalla on karuakin karumpi ja ihailen kyllä suuresti niitä urhoollisia, jotka läpi vuoden niissä arktisissa olosuhteissa elävät, kaukana kaikesta. Rannikolla Norjan puolella oli kuitenkin yllättävän paljon asutusta ja kalastajakyliä.

Tenovuono kohti Jäämerta

Varangin vuonon rannalla Norjassa on erikoinen pieni kalastajakylä nimeltään Pykeija. Se on yksi harvoista Etelä-Varangin kylistä, joita ei poltettu maan tasalle 2. maailmansodan aikaan. Kylän rakennustyyli poikkeaa selvästi alueen muista kylistä ja se olikin piristävän näköinen rykelmä muuten melko karussa kalliomaastossa.

Pykeija

 Pykeijaan muutti aikoinaan 1800-luvulla suomalaisia ja osa asukkaista puhuu edelleenkin vanhaa suomen kieltä, kveeniä. Ainakin kylän infopisteessä asioidessamme saimme palvelua suomeksi ja paikallista kahvilaa pyörittää hyvin suomea puhuva Hämeenlinnassa vakituisemmin asuva virolaissyntyinen mies.



Kalastaja-aluksia Pykeijan edustalla



Yötöntä yötä tultiin Lappiin ihailemaan ja keskiyön aurinko onkin ollut aika häkellyttävä kokemus. Yöllisestä valon määrästä huolimatta unettomuudesta ei ole tarvinnut kärsiä, siitä on pitänyt huolen reipas ulkoilmaelämä ja luonnossa liikkuminen. Patikoimiseen ja pidempäänkin vaeltamiseen täältä löytyy kyllä upeita seutuja ja palvelut pelaa. Autiotupia, eräkämppiä, laavuja ja nuotiokatoksia on tunturissa runsaasti tarjolla niitä tarvitseville. Luonto on yllättävänkin monimuotoista Itä-Lapin metsäisistä erämaista pohjoisimman Lapin avoimiin suo- ja tunturinäkymiin.
Ja ne pelätyt hyttyset – niistä ei ole ollut minkäänlaista riesaa, niitä kun ei Sallan jälkeen ole näkynyt J.

Keskiyön aurinko Tenojoella Nuorgamissa

Pohjoista muotoilua ja tunturielämyksiä Saariselällä

Matka jatkui Itä-Lapin maisemista kohti pohjoista. Luonto muuttui pikkuhiljaa karummaksi. Pohjoisen kaupungit ja taajamat ovat melko surullista nähtävää. Kaikki vanha ja kaunis on tuhoutunut joko sodan aikana tai viimeistään siinä vaiheessa, kun kunnanisät ovat 60-luvun villeinä vuosina päättäneet modernisoida kylän raittia ja raivata tilaa uudelle.

Matkan varrella sijaitseva Kemijärvi ei tee tästä poikkeusta. Ja työttömyyden runtelemaksikin se on viime vuosina joutunut. Nyt kaupunki tosin elää uutta kukoistustaan, eikä vähiten Kari Väänäsen ja ’Taivaan tulien’ tuoman julkisuuden ansiosta. Sarjan kuvauspaikoille järjestetään jos jonkinlaista teemaretkeä ja tutustumismatkaa maitse ja vesitse. Kaupungin tori vaikutti hyvinkin eläväiseltä paikalta: käynnissä oli mm. kansainväliset puunveistokisat, jonka valmistuvia tuotoksia oli yleisön ihasteltavana.

Pelkosenniemen suuri mies

Muotoilun kukkasia sai matkan varrella muuallakin ihastella. Pelkosenniemihän on tunnettu menestyneistä muusikoistaan, tai ainakin yhdestä. Hänen kunniakseen onkin sitten suomalaiskansalliseen tyyliin nimetty kokonainen tori ja rakennettu vielä patsaskin paremmaksi vakuudeksi. Ja tottahan Andy McCoy on patsaansa ansainnut J.

Design-pysäkki Lapin malliin

 Täällä pohjoisessa osataan myös linja-autokatosten muotoilu. Tuloksena on käytännöllinen ja kaunis katos, jonka alla on hyvä odotella (kovin harvaan kulkevaa) bussia. Ehkäpä tästä löytyisi ideaa myös Helsingin design-pysäkiksi Hakaniemeen?  Ainakin kustannuksiltaan edullisempi ja materiaaleiltaan ekologisempi vaihtoehto se olisi.

Sodankylän vanha kirkko

Sodankylästä löytyi todellinen helmi, sodan hävityksestä selvinnyt vanha puukirkko. Vastaavanlaisia ei Suomessa todennäköisesti muita ole. Kyseessä lienee Suomen vanhin puukirkko, vuodelta 1689. 

Näkymiä Iisakkipäältä

Saariselkä on yksinäinen saareke keskellä tunturiylänköä. Tiivisti rakennetun ’kylän’ ympärillä ei ole kuin erämaata. Sopii meille, koska patikointi on pääosassa myös täällä. Alueen majoitustarjonta muodostuu muutamasta hotellista ja suuresta määrästä hulppeita kelohonkamökkejä, jotka tosin nyt sesongin ulkopuolella ovat pääsääntöisesti tyhjillään. Ja lisää ollaan rakentamassa vaikka kysyntä on ollut jo muutaman vuoden selvässä laskussa. Jotenkin toivoisi, että alue säilytettäisiin mahdollisimman luonnonvaraisena ja pienimuotoisena, sillä upea erämaaluonto on varmasti monelle se syy tulla tänne.

Kiilopään rinteitä

’Huiputettavia’ tuntureita lähietäisyydellä ovat Kaunispää, Iisakkipää ja Kiilopää. Kaikilla näillä ollaan patikoitu pidempiä ja lyhyempiä lenkkejä. Kiilopään rinteillä ja Luulammen reitillä pääsi parhaaseen erämaatunnelmaan, sillä näkymät joka suuntaan olivat yhtä kumpuilevaa ylänköä. Kiilopäällä tarjoutui hieno tilaisuus käydä tuntien patikan jälkeen ihka oikeassa perinteisessä savusaunassa ja pulahtaa löylyjen välissä viileävetiseen tunturipuroon.

Tunturipuro Kiilopäällä

Savusauna tunturissa

Saariselän alueella on luontonähtävyyksien lisäksi valtava määrä alueen historiasta kertovia kohteita. Olihan alue aikoinaan sotatantereena ja siltä ajalta on jäljellä monia sotamuistomerkkejä. Kultakuumeen ajoista muistuttavat monet kaivosten jäännökset ja savottaelämästä vielä osittain pystyssä olevat savottakämpät. Tutkittavaa riittäisi viikoiksi!