Pieni Karhunkierros ja muita polkuja
 |
| 'Hiljainen kansa' Suomussalmella |
Lappi kesällä – hmm, entäs ne hyttyset? Päätimme lähteä ottamaan selvää, mitä Suomen Lapilla on tarjottavana kesäaikaan kun se on tullut tutuksi lähinnä talven hiihto- ja laskettelukohteena. Ja onhan se oikein ja kohtuullista tutustua myös kotimaan tarjontaan kun on alkuvuoden patikoinut maapallon toisella puolella maailman upeimmissa maisemissa Uudessa-Seelannissa ja Australiassa. En ole kuitenkaan asettanut liian suuria odotuksia Lapin suhteen, ettei tule pettymyksiä. Avoimen uteliain mielin siis lähdettiin liikkeelle, hyttysten varalle hyvin varustautuneina!
Mielikuvien Lappi alkoi jo Suomussalmen korkeudella kun tiellä tungeksi poroja, joita ohi pyrkivät autot eivät tuntuneet lainkaan hetkauttavan. Ja poroja riitti jatkossakin matkalla Sotkamosta Kuusamon kautta kohti Sallaa, jossa oli tarkoitus tehdä Pieni Karhunkierros ja tutustua Oulangan kansallispuistoon.
 |
| Myllykosken entinen mylly |
Pieni Karhunkierros (12 km) on varsinaisen Karhunkierroksen (85 km) pikkuveli. Molemmat reitit sijoittuvat Oulangan kansallispuistoon Kuusamon ja Sallan alueella. Pieni Karhunkierros houkutteli siksi, että reitti vaikutti oppaiden mukaan monipuoliselta ja maastoltaan vaihtelevalta.
Ja sitä se kyllä olikin. Aina ei todellakaan tarvitse mennä merta edemmäksi kalaan vaan jylhiä maisemia löytyy ihan kotimaastakin. Reitti seuraili vuolaana virtaavaa Kitkajokea ja matkalle mahtui koskia, könkäitä, kangasmetsiä, jyrkänteitä, rotkolaaksoja, lampia ja suoalueita. Eksymisen vaaraa ei ollut, sillä polku oli erittäin hyvin merkitty ja opastauluja löytyi säännöllisin välimatkoin.
Lisäksi matkan tekoa helpottamaan oli rakennettu portaikkoja, riippusiltoja ja pitkospuita, jopa liiallisuuksiin asti. Kun luonnossa liikkuu pitää olla varautunut myös vaikeakulkuiseen maastoon. Autiotupia, laavuja ja nuotiopaikkoja oli myös yllin kyllin.
Luontoon lähtemisen kynnys oli tehty matalaksi ja se näkyi väenpaljoutena polulla. Liikkeellä oli lapsiperheitä, pariskuntia, nuorisoa, koiran ulkoiluttajia ja tatuoituja hevimiehiä mustissaan. Ehkä myös aurinkoinen hellesää oli innostanut ihmisiä polulle. Mukavaahan se, kun luontoliikunta kasvattaa suosiotaan ja ihmiset viihtyvät muuallakin kuin juhannuksen jälkeisissä alennusmyynneissä J.
Itse olin vaikuttunut alueen soista ja soistuneista lammista. Suot ovat aina olleet minulle salaperäinen ja pelottava osa luontoa. Lapsena oli ehdoton kielto mennä kodin lähettyvillä olleelle Maunussuolle. Kieltoa uhmattiin vain talvella kun suo oli jäässä ja tarjosi hyvän kentän luistella ja pelata jääkiekkoa kavereiden kanssa. Muuten olen elämäni aikana kiertänyt suot kaukaa, niin syvään juurtunut on ollut pelkoni niitä kohtaan. Oulangan kansallispuistossa kirkkaassa auringonpaisteessa ja turvallisesti pitkospuiden päällä saattoi tutkailla suomaisemia ja –kasveja pelkoa tuntematta.
 |
| Oulangan kanjoni |
Seuraavana päivänä jatkoimme kierrosta Oulangan kansallispuistossa. Tällä kertaa seurailimme Oulankajokea ja kävimme tutustumassa Oulangan kanjoniin. Nyt jo hieman tunsikin liikkuvansa erämaassa: palveluita ei ollut tarjolla Karhunkierroksen malliin ja mäkiä sai nousta ilman maastoon rakennettuja rappusia. Karhutkin pysyivät loitolla kun vyötäisillä kilkatti pelastusliivin hiilidioksidipatruunan puolikkaasta tuunattu karhunkello J.
 |
| Kirkasvetinenlampi |
