Matkalla yöttömään yöhön

Pieni Karhunkierros ja muita polkuja

'Hiljainen kansa' Suomussalmella

Lappi kesällä – hmm, entäs ne hyttyset? Päätimme lähteä ottamaan selvää, mitä Suomen Lapilla on tarjottavana kesäaikaan kun se on tullut tutuksi lähinnä talven hiihto- ja laskettelukohteena. Ja onhan se oikein ja kohtuullista tutustua myös kotimaan tarjontaan kun on alkuvuoden patikoinut maapallon toisella puolella maailman upeimmissa maisemissa Uudessa-Seelannissa ja Australiassa. En ole kuitenkaan asettanut liian suuria odotuksia Lapin suhteen, ettei tule pettymyksiä. Avoimen uteliain mielin siis lähdettiin liikkeelle, hyttysten varalle hyvin varustautuneina!

Mielikuvien Lappi alkoi jo Suomussalmen korkeudella kun tiellä tungeksi poroja, joita ohi pyrkivät autot eivät tuntuneet lainkaan hetkauttavan. Ja poroja riitti jatkossakin matkalla Sotkamosta Kuusamon kautta kohti Sallaa, jossa oli tarkoitus tehdä Pieni Karhunkierros ja tutustua Oulangan kansallispuistoon.

Myllykosken entinen mylly

Pieni Karhunkierros (12 km) on varsinaisen Karhunkierroksen (85 km) pikkuveli. Molemmat reitit sijoittuvat Oulangan kansallispuistoon Kuusamon ja Sallan alueella. Pieni Karhunkierros houkutteli siksi, että reitti vaikutti oppaiden mukaan monipuoliselta ja maastoltaan vaihtelevalta.

Ja sitä se kyllä olikin. Aina ei todellakaan tarvitse mennä merta edemmäksi kalaan vaan jylhiä maisemia löytyy ihan kotimaastakin. Reitti seuraili vuolaana virtaavaa Kitkajokea ja matkalle mahtui koskia, könkäitä, kangasmetsiä, jyrkänteitä, rotkolaaksoja, lampia ja suoalueita. Eksymisen vaaraa ei ollut, sillä polku oli erittäin hyvin merkitty ja opastauluja löytyi säännöllisin välimatkoin.

Lisäksi matkan tekoa helpottamaan oli rakennettu portaikkoja, riippusiltoja ja pitkospuita, jopa liiallisuuksiin asti. Kun luonnossa liikkuu pitää olla varautunut myös vaikeakulkuiseen maastoon. Autiotupia, laavuja ja nuotiopaikkoja oli myös yllin kyllin.

Luontoon lähtemisen kynnys oli tehty matalaksi ja se näkyi väenpaljoutena polulla. Liikkeellä oli lapsiperheitä, pariskuntia, nuorisoa, koiran ulkoiluttajia ja tatuoituja hevimiehiä mustissaan. Ehkä myös aurinkoinen hellesää oli innostanut ihmisiä polulle. Mukavaahan se, kun luontoliikunta kasvattaa suosiotaan ja ihmiset viihtyvät muuallakin kuin juhannuksen jälkeisissä alennusmyynneissä J.

Itse olin vaikuttunut alueen soista ja soistuneista lammista. Suot ovat aina olleet minulle salaperäinen ja pelottava osa luontoa. Lapsena oli ehdoton kielto mennä kodin lähettyvillä olleelle Maunussuolle. Kieltoa uhmattiin vain talvella kun suo oli jäässä ja tarjosi hyvän kentän luistella ja pelata jääkiekkoa kavereiden kanssa. Muuten olen elämäni aikana kiertänyt suot kaukaa, niin syvään juurtunut on ollut pelkoni niitä kohtaan. Oulangan kansallispuistossa kirkkaassa auringonpaisteessa ja turvallisesti pitkospuiden päällä saattoi tutkailla suomaisemia ja –kasveja pelkoa tuntematta.

Oulangan kanjoni

Seuraavana päivänä jatkoimme kierrosta Oulangan kansallispuistossa. Tällä kertaa seurailimme Oulankajokea ja kävimme tutustumassa  Oulangan kanjoniin. Nyt jo hieman tunsikin liikkuvansa erämaassa: palveluita ei ollut tarjolla Karhunkierroksen malliin ja mäkiä sai nousta ilman maastoon rakennettuja rappusia. Karhutkin pysyivät loitolla kun vyötäisillä kilkatti pelastusliivin hiilidioksidipatruunan puolikkaasta tuunattu karhunkello J.

Kirkasvetinenlampi





Kuopio tanssi ja soi

Suomen suvi on läkähdyttävyyteen asti täynnä tapahtumia ja kulttuuririentoja laidasta laitaan. Ja pitkästä aikaa on jälleen mahdollista nauttia tarjonnasta, kun kesälomaa on enemmän kuin ne perinteiset 20 päivää, joista pitäisi nipistää aikaa mökkeilyyn, veneilyyn, matkailuun ja ihaniin kesätapahtumiin. Itse asiassa nyt on koko kesä aikaa tehdä ihan mitä mieli tekee (melkein kuin silloin ennen opettajana J).

Yksi ehdottomista kesäkohteista on Kuopio juhannuksenalusviikolla. Silloin nimittäin Kuopio tanssii ja soi, jo vuodesta 1970! Itse innostuin aikoinaan tapahtumasta Jorma Uotisen aloitettua festivaalien taiteellisena johtajana. Sen jälkeen festarit ovatkin olleet ”täyttä törinää”,  Jormaa lainatakseni. Kotimaisia ja kansainvälisiä huippuryhmiä on riittänyt, kiitos Uotisen laajojen verkostojen ja yhteistyötahojen. Festivaalien ohjelma on ollut yleensä mielenkiintoinen ja rohkea, rajojakin rikkova. Festivaalit ovat muotoutuneet tanssikesän kohokohdaksi ja paikalle kokoontuu yleensä suuri joukko tanssin ammattilaisia, harrastajia ja meitä nykytanssia aktiivisesti seuraavia tanssin ystäviä. Ja mikä parasta: festivaalit ovat aidosti koko kansan tapahtuma. Tanssi tuodaan toreille ja kaduille ja ilmaisia esityksiä on tarjolla päivittäin. On myös luentoja, tanssikursseja kaiken ikäisille ja tasoisille, tanssioppilaitosten esityksiä, kehonhuoltoa, festariklubi jne. Uotinen itse näkyy ja kuuluu kaupungilla, samoin ’äijäbaletin’ uranuurtaja Sami Saikkonen, joka omalla rennolla tyylillään juonsi mm. Satamatori tanssii ja soi –esitykset.

'Hubbub', Cedar Lake Contemporary Ballet

Tänä vuonna teemana oli erityisesti Aasian ja Amerikan tanssi. Ohjelmistossa oli ilahduttava määrä hieman eksoottisempaa tarjontaa ja tummia esiintyjiä sekä Afrikasta että Pohjois-Amerikasta. Runsaasta tarjonnasta olin ehkä hieman onnekkaastikin sattunut valitsemaan juuri sen huikaisevimman tanssiryhmän esityksen: Cedar Lake Contemporary Ballet (www.cedarlakedance.com). Kolmen erityyppisen eurooppalaisen koreografin esitykset tulkittiin kyllä sellaisella ammattitaidolla ja vahvalla ilmaisulla että harvoin näkee vastaavaa. Ryhmä sai ansaitusti raikuvat aplodit seisomaan nousseelta yleisöltä.

Sami Saikkonen ja tuleva showtanssitähti

Kotimaisen tanssin puolella ilahduttava uusi tuttavuus oli Sami Saikkosen johtama Pieni Suomalainen Balettiseurue.  Ryhmä koostuu nuorista tanssijoista, jotka tulkitsivat kolmen koreografin (Jouka Valkama, Jorma Uotinen ja Ulpu Puhakka) teokset, jos nyt ei aivan teknisesti napakymppinä niin ainakin innolla ja antaumuksella. Hyvä, että vastaavia ryhmiä syntyy, sillä tanssijoiden työllisyystilanne on tunnetusti surkea, mikäli ei satu kuulumaan siihen harvalukuiseen joukkoon, jolla on vakiokiinnitys johonkin tanssiryhmään. 

Pikkuballerinat Kuopion sateessa

Sateisesta säästä huolimatta Satamatorin aamupäivän esityksiin oli kokoontunut suuri joukko kaikenikäistä väkeä seuraamaan paikallisten tanssi- ja musiikkiryhmien esityksiä. Melko liikuttavia olivat ne pikkuballerinat, jotka ohuissa hörhelöpuvuissaan hytisivät lavan reunalla sateessa odottamassa omaa vuoroaan. Onneksi esiintymislava sentään oli katettu.

Vauhtia riitti myös isompien esityksessä

Kuopion matkustajasatamassa oli muutakin ihmeteltävää kuin hienot tanssiesitykset. Vierasvenesatamassa oli Ilmari-niminen alus, jolla onkin mielenkiintoinen historia. Se on aikoinaan ollut merenmittausalus, jota on käytetty 1980-luvulla Itämeren alueen merikarttojen tekemiseen. Erinäisten vaiheiden kautta silloisista tehtävistään ’eläkkeelle’ jäänyt alus päätyi nykyiselle omistajalleen, joka on sitä vuodesta 2005 alkaen muokannut nykyiseen muotoonsa. Se on vaatinut hyvää suunnittelutaitoa, kekseliäisyyttä, luovuutta ja teknistä osaamista, sillä kaikki on tehty itse ja vieläpä melkein yksinomaan kierrätysmateriaalista.  Laivaa ei samaksi tunnistaisi, niin paljon se on ulkonäöltään ja toiminnoiltaan muuttunut alkuperäisestä. Nykyisin se on luksusvene, jossa on kaksi makuuhuonetta, hyvin varusteltu keittiö, keskiosan avara ja valoisa ’lounge’, aurinkokansi ja toisen makuuhuoneen yhteydessä pikkuruinen sauna! Näissä hienoissa puitteissa saimme nautiskella tanssiesitysten lomassa kuohuviiniä ja iltapalaa J.

Ilmari ennen tuunausta...

... ja nykyisessä olomuodossaan





Merellinen Helsinki

Pikkutyttönä ensimmäistä kertaa Pihlajasaaressa käydessäni tunsin olevani ulkomailla. Sisämaassa kasvaneelle maakravulle jo pelkkä venematka saareen oli elämys. Lumousta vain lisäsivät korkeat rantakalliot ja huikeat maisemat merelle.  Luultavasti rakkaussuhteeni mereen syntyi juuri tuona kesänä.

Merellinen Helsinki on auennut saari saarelta tässä vuosien varrella. Aluksi kolusin kaikki ne Helsingin edustan saaret, joihin pääsee vuoroveneellä. Myöhemmin reviiri laajeni oman veneen hankkimisen myötä aina Sipooseen asti. Urbaanista hälinästä on vain hetken venematka toiseen todellisuuteen – missä muussa eurooppalaisessa pääkaupungissa se onnistuu yhtä vaivattomasti?

Omia suosikkejani ovat Pihlajasaari, Kaunissaari ja Itä-Helsingin edustan pienet saaret Iiluoto, Kalliosaari ja Pihlajaluoto. Pihlajasaari lienee kaikille tuttu, mutta Kaunissaari on hieman tuntemattomampi helmi, jota lämpimästi suosittelen.

Kaunissaari sijaitsee Sipoon saaristossa 50 minuutin venematkan päässä. Vuoroveneet lähtevät kesäaikaan päivittäin Kallahdesta. Saarella on kiva käväistä päiväselti, mutta vielä hauskempaa on pakata teltta mukaan ja yöpyä saarella. Autiosaaresta ei ole kyse, vaan kesäaikaan saarella asuu oma erikoinen telttayhdyskuntansa, joista osalla on ollut saaressa sama telttapaikka todennäköisesti vuosikaudet. Niin hienoiksi he ovat virittäneet telttansa pihapiirin ja rakennelleet sofistikoituneita ulkokeittiöitä.

Veneilijöitä saaressa käy myös paljon. Pitkin saarta on vesipisteitä ja keittokatoksia, joten ruoan laitto onnistuu kun vain tulitikut on mukana. Ja jos ei itse halua kokkailla, voi käydä syömässä saaren kahvilassa.

 Kesäaikaan käy lisäksi kauppalaiva pari kertaa viikossa ja sieltä voi hankkia muonatäydennyksiä. Ja täytekakun koristeita, tiikkiöljyä, kukkamultaa, kaasupulloja, muoviämpäreitä… tuotevalikoima on sen kokoiseen alukseen uskomattoman monipuolinen.

Kaunissaaressa on myös yksi maailman parhaista saunoista! Se on aivan ihanalla paikalla ja on silkka nautinto istuskella lempeän kosteissa löylyissä ja ihailla edessä aukeavaa merta, jossa voi käydä virkistäytymässä löylynheiton lomassa. Se on nimeltään perhesauna ja sen voi vuokrata käyttöönsä 1,5 tunniksi kerrallaan. Saunoa voi myös yleisillä saunavuoroilla keskiviikkoisin ja lauantaisin saaren toisessa, lähes yhtä ihanassa saunassa.

Kovin on meriteemainen ja saarivoittoinen ollut koko tämä alkuvuosi: Australia, Uusi-Seelanti, Tasmania, Maria Island, Sarah Island, Bruny Island, North Stradbroke Island, Kreeta ja kaikki nämä ihanat Helsingin edustan saaret, joilla tulee kesän aikana vietettyä paljon aikaa. Ja itse asiassa samalla teemalla jatkuu myös loppuvuosi, saarilla liikutaan myös syksyllä J.